Painavaa asiaa painotetusta opetuksesta

Eilen ja tänään Helsingin sanomat on uutisoinut painotetun opetuksen epäkohdista. Sen sijaan, että sen pariin päätyisivät ne, joita sisältö kiinnostaa, luokkia kansoittava ”parempaa” ympäristöä lapsilleen metsästävien perheiden jälkikasvu. Koulutusjärjestelmä väittää olevansa tasa-arvoinen, mutta todellisuus jättää toivomisen varaa. Painotettu opetus toimii kermankuorintana, joka hyödyttää lähinnä hyväosaisia perheitä ja jättää muut oman onnensa nojaan. Nykyinen malli on eriarvoistava ja jakaa lapset jo alakoulusta lähtien voittajiin ja häviäjiin.

Painotettujen luokkien valintakokeet eivät mittaa pyrkijän intohimoa oppiainetta kohtaan, vaan ensisijaisesti vanhempien kykyä navigoida monimutkaisessa järjestelmässä. Se, kuka osaa ilmoittaa lapsensa kokeisiin ja tukea tätä niissä menestymisessä, määrittää pitkälti, kuka pääsee näihin paremmiksi koettuihin luokkiin. Tämä on luokkayhteiskunnan uusintamista, ei tasa-arvoista koulutuspolitiikkaa.

Samaan aikaan tavalliset yleisluokat kärsivät, kun niiltä viedään oppilaita painotetuille linjoille. Jäljelle jäävät ne, joiden vanhemmat eivät joko osaa, jaksa tai ehdi käyttää aikaa pääsykokeisiin valmistautumiseen. Näin tavallisista luokista tulee yhä levottomampia, ja samalla syntyy narratiivi, jossa painotetut luokat ovat synonyymi työrauhalle ja laadukkaalle opetukselle. Mutta miksi työrauha ja kunnollinen opetus eivät voisi olla koko koululaitoksen perusta, vaan vain harvojen etuoikeus?

Minulla on itselläni tausta musiikkiluokalta, ja muistelen kokemusta lämmöllä. Musiikkiluokan opetuksessa oli paljon hyvää, ja se antoi minulle paljon. Mutta näiden tutkimusten ja yhteiskunnallisen keskustelun valossa on välttämätöntä tarkastella asiaa laajemmin kuin vain oman kokemuksen kautta. Musiikkipainotteisuus ei häviä tai kuole siitä, että kaikki oppilaat olisivat samassa luokassa muilla tunneilla. Päinvastoin, se voisi integroida musiikin ja muut painotukset osaksi koko koulun toimintaa ilman, että järjestelmä eriarvoistaa oppilaita.

Olisiko aika päivittää ajatusmalli siis vastaamaan yhteiskunnan muutosta takaamalla kaikille oppilaille yhtä laadukas perusopetus riippumatta siitä, mitä heidän vanhempansa tietävät tai mihin heillä on varaa. Resursseja on suunnattava kouluihin siten, että opettajilla on mahdollisuus antaa jokaiselle lapselle tarvittavaa tukea ilman, että parempiosaisten perheiden lapset pakenevat omiin karsinoihinsa.

On lopetettava julkisen koulutusjärjestelmän muuntaminen markkinamallin mukaiseksi kilpailuksi. Koulutus ei saa olla statussymboli tai kauppatavara, vaan sen on palveltava kaikkia tasavertaisesti. Meillä ei ole varaa siihen, että julkisin varoin ylläpidetty koulujärjestelmä toimii vain etuoikeutettujen hyväksi.

Seuraava
Seuraava

Taide kuuluu kaikille – mutta pääsevätkö kaikki mukaan?